Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Esittely

Olen vuonna 1982 syntynyt kotiäiti Järvenpäästä. Perheeseemme kuuluu lisäkseni aviomieheni ja kolme lastamme (Aleksi -03, Aino -05 ja Aatu -07). Eläimet ovat olleet aina osa elämääni. Lapsuudenkodistani asti meillä on aina ollut joku eläin. Ensimmäiset ihan omat lemmikkini sain yläaste-ikäisenä; kääpiöhamsteri pojat, ne tulivat meille pitovaikeuksien vuoksi. Sen jälkeen äitini antoi vihdoin periksi ja sain ottaa kauan haaveilemani kesyrotat, ne kolme herraa jäivät ihanina persoonina mieleeni. 

Ensimmäiset gerbiilit tulivat meille joskus 90-luvun loppupuolella, kun pikkusiskoni ihastui kani- ja jyrsijänäyttelyissä kahteen agoutin väriseen myynnissä olevaan gerbiilisiskokseen, ne lähtivät meille kotona tyhjillään odottaneeseen terraarioon. Kokemusta on vuosien varrella kerennyt kertyä myös koirista, kissoista, kaneista ja kesyhiiristä.

Omaan kotiin muuttaessa mieheni kanssa meillä oli kissamme Baby, sekarotuinen koiramme Rocky ja kesyrottani. Koiran kanssa harrastin tottelevaisuuskoulutusta, ja kävin agilityn alkeiskurssin, koiraharrastus oli mukavaa puuhaa, mutta ikäväksemme Rockylla oli vaivana pennusta asti erittäin paha pöly-ja varastopunkki allergia. Siedätyshoidoista ja muista avuista huolimatta, jouduimme tekemään raskaan päätöksen ja päästämään rakkaan koiramme sateenkaarisilloille v. 2005, Rockyn ollessa 5 vuotias. Tämän jälkeen olin varma, etten enää halua ottaa koiraa, luopuminen kun on niin tuskallista. Mutta kuinka ollakkaan koirakuume valtasi meidät uudestaan, ja 2007 saimme peruutuspaikalta ihanan whippettimme Wilman (Sattuman Tosca). Enää en voisi kuvitellakkaan elämää ilman koiraa, ja Wilma saikin kaverin 2009 kesällä, kun otimme vuoden ikäisen uros whippetin Tikrun lauman jatkeeksi, vinttikoirat ovat siis vieneet sydämen! Meitä näkee silloin tällöin myös vinttikoiraradalla, maastojuoksusta tykätään tosin vähän enemmän. Tikru tosin leikkautettiin, joten juoksuaikana ei ole ongelmia.

Kun kesyrotista jätti aika, seuraavat jyrsijät olivat kesyhiiri naaraat (Rapunzel kasvattajalta). Hiirten lyhytikäisyyden vuoksi (ja osittain myös hajun vuoksi) päätimme harkita niiden jälkeen jotain muuta jyrsijää, ja innostuin taas ottamaan gerbiileistä vuosien tauon jälkeen selvää, luin gerbiili.infoa ja liityin Suomen gerbiiliyhdistyksen jäseneksi. Tammikuussa 2008 haimme Itäkeskuksen Faunattaresta kaksi uros gerbiiliä, väreinä black ja honey fox. Vähän ajan kuluttua hain vielä siamese värisen uroksen pojille kaveriksi kasvattajalta. Ei mennyt kauaa, kun hankin toisen terraarion ja vähän lisää gerbiilejä, ja taas vähän lisää.. Innostuin ajatuksesta kokeilla alkaa kasvattamaan gerbiileitä, ja ensimmäinen poikue meillä syntyikin huhtikuussa 2008. Löysin myös gerbiilinäyttelyt, ja tutustuin moniin mukaviin gerbiili-ihmisiin.

Tällä hetkellä meillä asustaa kotona 2 koiraa, kissa, kaksi kania, kääpiöhamsteri ja monta gerbiiliä. Haaveissa siintää vanha omakotitalo, vanhoine puutarhoineen valkoisen lauta-aidan ympäröimänä, pihalla koirat ja lapset kirmailee onnellisina.. Olen parhaillaan iloinen siitä, kun saan itse hoitaa lapseni kotona, mutta varmaan vuoden kuluttua palaan työelämään. Olen koulutukseltani parturi-kampaaja, mutta en varmaankaan tule enää jatkamaan sitä, haaveena olisi vielä sosionomiksi opiskelu, lastensuojelutyö kiinnostaa kovasti.

  

              Minä ja Wilma                                                                      


©2019 Gerbiilit - suntuubi.com